Itseni näköinen elämä.


Kuulin tarinan miehestä, joka oli kuolemansairas. Ystävä tuli tapaamaan häntä sairaalaan ja keskustelun lomassa hän kysyi:
 
- Ehdit tavata työurasi aikana monta elämässään upeasti onnistunutta ihmistä.  Jos nyt saisit uuden elämän, kuka heistä tahtoisit olla?
- En kukaan heistä, kuoleva mies vastasi. - Haluaisin olla se minä, joka olisin voinut olla, mutta en koskaan olllut. 
 (Tom Lundberg; Elämäntaidon opas)

Siinäpä se yksinkertaisuudessaan. Pitäisi elää elämänsä niin, että vanhana voisi katsoa tyytyväisenä taaksepäin eikä tarvitsisi ainakaan katua sitä, ettei olisi elänyt.
Elämässä tulee vastoinkäymisiä ja takaiskuja. Tulee pettymyksiä, umpikujia ja haastavia tilanteita. Mutta silti; se on elämää. Ja elämästä selviää vain elämällä.

Ja niin kulunutta kuin onkin, niin se elämän suurin pettymys, umpikuja ja epäonnistuminen voikin olla jonkin aivan uuden alku. Mutta jos tuijotamme aina vain omaan surkeuteemme ja jo tapahtuneeseen menetämme ne kauniit maisemat ympäriltämme, emmekä huomaa sitä kaunista, joka jo kurkistaa nurkan takaa.

Pitäisi elää niin että vanhana voisi katsoa taaksepäin ja sanoa, että olin se minä, joka minun oli mahdollista olla, paras mahdollinen versio itsestäni. Että olosuhteet huomioonottaen elin itse asiassa aika mielenkiintoisen ja unohtumattoman elämän. Itseni näköisen elämän.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Retkellä - Ritajärvi

Lukuviikko 2015: Miksi lukeminen on tärkeää?

Retkellä - Harjavalta