Kaukaa näkee lähemmäs.






Alkuviikosta vietin muutaman päivän hieman pohjoisemmassa, Kuusamossa. Teimme työporukan kanssa kevätretken hieman erilaisiin maisemiin, ja ainakin itselleni tuo irtiotti teki enemmän kuin hyvää.
Ei siinä, arki kotona perheen kanssa on hyvää, mutta joskus sitä tarvitsee pienen irtioton kaikesta. Sitä että maisemat vaihtuvat, on aikaa itselleen ja omille ajatuksilleen.
Ja missäs muuallakaan omat ajatukseni olisivatkaan tuulettuneet paremmin kuin luonnon keskellä, ja siitä sainkin ilokseni nauttia muutaman päivän ajan.
Maanantaina kierrettiin Pieni Karhunkierros ja tuon 12 km aikana nautin kyllä jutustella kollegoiden kanssa, mutta ehkä sitäkin enemmän olla omissa ajatuksissani. Maisemat olivat upeat ja vaihtelevat ja siellä luonnon keskellä oli taas niin helppo olla ja hengittää. Kaikki kiire oli poissa, ja moni asia menetti merkityksensä. Joskus jotkut asiat saavat niin suuret mittasuhteet että tarvitsee mennä hieman kauemmas, jotta näkisi paremmin.
Tiistaina osa porukasta lähti jo kotimatkalle, mutta me pidemmäksi aikaa jääneet ajelimme Oulangan kansallispuistoon ja kävimme ihailemassa Kiutaköngästä, joka oli juuri saavuttanut tulvahuippunsa. Siinä veden pauhuessa ympärillä oli helppo hymyillä, nauttia siitä kaikesta mitä ympärillä näkyi ja kuului.
Paras tunne vaeltaessa on kyllä oikeastaan se kun huomaa ettei ajattele enää yhtään mitään. Kun huomaa miettivänsä vain seuraavia askelia eteenpäin, keskittäessä kaiken huomionsa siihen hetkeen, siihen mitä näkee ja kokee. Siinä vaiheessa tietää rentoutuvansa, ja niitä hetkiä tarvitsee aina tasaisin väliajoin. Ainakin minä tarvitsen, sillä välillä pääkopassa tuntuu pyörivän ne tuhat eri ajatusta samaan aikaan eikä mistään meinaa saada kiinni.
Mutta vielä otsikkoon palatakseni. Joskus pitää matkustaa hieman kauemmas, jotta näkee paremmin lähelle. Kun pyörii samoissa ympyröissä päivästä toiseen, viikosta toiseen, kadottaa helposti oikean perspektiivin. Siksi ainakin itse kaipaan välillä pieniä irtiottoja arjesta ja normaalista elämästä, jotta asiat palaavat omiin mittasuhteisiinsa ja näen tietyt asiat aivan uudella tavalla. Eikä sen matkan tarvitse edes olla pitkä. Päivän piipahdus naapurikaupungissakin riittää, kunhan se on jotain muuta kuin normaalisti.
Paljon reissu herätti ajatuksia. Jotain mitä pitää vielä työstää. Uusia unelmia, uusia ideoita ja halua astua pois omalta mukavuusalueeltani. Tehdä jotain aivan uutta. Ja jos olen pitkään kokenut olevani hieman tuuliajolla, niin ehkä tuolla reissulla sain kiinni jostain aivan uudesta...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vehnätön elämä.

Luettua: Joonas Laurila; Juoksijan järki

Retkellä - Ritajärvi