Juhannuspäivän lenkillä.





Lepoa, rentoutumista, hyviä ystäviä ja liikuntaa; siinä on ollut tämän juhannuksen resepti. Olen yrittänyt ottaa rennommin, vaikka vaikeaa se tuntuu välillä olevan. Mutta onneksi on ystäviä, joiden kanssa nauraa ja viettää aikaa, ja on myös nuo hoidossa olevat karvakaverit, jotka vievät lenkille kun en sinne itse muuten vaivautuisi raahautumaan.

Ja tänään kävelimme tuonne vanhalle seisakkeelle, jossa olevaa vanhaa asemarakennusta olen käynyt tunnelmoimassa kerran jos toisenkin. Itse asiassa viime juhannuksena ensimmäisen kerran ja tämän vuoden tammikuussa piipahdettiin siellä valokuvaamassa.

Asemarakennus oli pitkään myynnissä. Vuosia. Ja oli päässyt jo hieman huonoon kuntoon, ainakin ulkopinnoiltaan. Sitä myytiin siirrettävänä ja toivoin monta kertaa, että joku vielä antaisi tuolle rakennukselle uuden elämän.

Ja tänään vanhalla seisakkeella odotti mieluinen yllätys. Ulkopinnat olivat jo saaneet kyytiä, alta löytyneet hirret olivat osittain jo numeroituina, ja minun silmiini hirret vielä kaiken lisäksi hyväkuntoisina. Tuo vanha asemarakennus siis saa vielä uuden elämän jossain muualla, ja kyllä se vain sai hyvälle mielelle.

Vielä kun sitten joskus näkisi rakennuksen uudelleen laitettuna!

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Heinäkuu.

Mitä tehdä kun kirjoittaminen jumittaa...

Vehnätön elämä.