Kyytiä kyynisyydelle.




Uteliaisuus kyynisyyden voittavana filosofiana, näin kirjoittaa Teppo Vapaus Nälkä-lehden pääkirjoituksessa. Jäin miettimään tuota ajatusta hieman pidemmäksi aikaa. Sillä niinhän sen pitäisi olla; uteliaisuuden pitäisi elämässämme olla niin suurta ettei enää jäisi tilaa kyynisyydelle. Mitä enemmän annan uteliaisuudelle tilaa elämässäni, sitä vähemmän elämästäni löytyy kyynisyyttä.

Meistä jokainen on varmasti kohdannut kyynisiä ihmisiä, moni meistä on myös ehkä huomannut itse muuttuneensa kyyniseksi. 
Olen suurimmaksi osaksi osannut elää tietynlaisessa kuplassa, olen osannut sulkea monet asiat ulkopuolelle, olen jaksanut uskoa huomiseen ja parempaan. Vuosi sitten kuitenkin huomasin että nämä piirteet olivat katoamassa; olin muuttumassa kyynniseksi ja se pysäytti.

Lapsi on luonnostaan utelias, halukas tutkimaan maailmaa, ja jos seuraa lapsen toimintaa, havainnoi lapsia ympäristöään aivan eri tavalla kuin me aikuiset. Ja siihen lapsenomaisuuteen pitäisi osata palata. Pitäisi potkaista se kyynistynyt tylsä aikuinen pihalle ja antaa tilaa sille uteliaalle lapselle, joka sisimmässämme on. Uteliaisuus raivaa tilaa uusille seikkailuille, uusille mahdollisuuksille. Uteliaisuus avaa silmiä näkemään asioita uudella tavalla, tämän kaiken kyynisyys tappaa pois jos se saa sijaa.

Taas päädyn lopulta lempiaiheeseeni; siihen kuinka asenne ratkaisee. Miten asennoidun elämääni: kyynisesti, vai uteliaana mitä se voisi minulle tarjota? Siinä on aikamoinen ero!

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Yksi toteutunut unelma!

Katse eteen- vai taaksepäin?

Entä kun asenne ei enää meinaa riittää?