Kevättä rinnassa.

Tänään aamusta paistoi aurinko, oli pakko kipaista joen rantaan tuota ihmettä kuvaamaan.


Laiturilla seistessäni aurinko lämmitti niin keväisesti, siinä hetkessä kaikki muu tuntui taas turhalta, kaikki ne pohdinnat ja kysymykset, joita väistämättä tulee välillä pyöritettyä omassa pienessä mielessään.


Ja hieman eteenpäin käveltyäni seisahduin taas. Suljin silmäni, kuuntelin lintujen laulua, tunsin auringon lämmön kasvoillani. Siinä seistessäni oli kuin olisin palannut lapsuuteen. Muistan tuon saman tunteen lapsuudesta; kevään, linnut, auringon lämmön, ja halun istua alas, kirjoittaa sen kaiken paperille.
Lapsesta lähtien olen rakastanut luontoa, sitä hiljaisuutta, rauhaa ja levollisuutta, jonka löydän edelleen luonnon keskeltä. Siitä kaikesta sain kiinni myös tänään aamupäivästä, ja löysin myös sen lapsen, joka olin yli kaksikymmentä vuotta sitten. Haaveilen kevätauringon lämmössä ja tiedän, että jotain uutta on tuloillaan.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Heinäkuu.

Mitä tehdä kun kirjoittaminen jumittaa...

Vehnätön elämä.