Tänään.

Tänään sisäinen liikunnanopettajani sai raahattua kaksi nuorimmaista hiihtämään ja nautin itse samalla harvinaisesta aurinkokylvystä. Voiko helmikuun alussa puhua kevään tunnusta iholla? Sillä siltä se tuntui, aurinko lämmitti ja pikkupakkanen kipristeli vain hieman.

Ja koulupäivä oli keskimmäisen kanssa pulkassa hyvässä tahdissa. Ja minä olen istunut koneen ääressä ja yrittänyt päästä eteenpäin ja olen takunnut muutaman kohdan kanssa ja muuttanut ja miettinyt ja poistanut ja muokannut. Ja yksi kohta jäi edelleen häiritsemään, mutta sen jätän suosiolla seuraavaan kertaan, siihen hetkeen kun olen pirteämpi ja aivoni jaksavat työstää taas.

Jotkut eivät halua puhua tai kirjoittaa keskeneräisistä töistään, pelkäävät sen vievän jotain työn alla olevasta projektista. Mutta minä en jaksa olla taikauskoinen ja kirjoitan siksi. Ja siksi että huvittaa, että se on se mitä juuri tänään olen tehnyt.

Tänään sitten mietin, että mistä ihmeestä olin saanut päähäni, että tämä työn alla oleva romaani jaksottuu kolmeen osaan, niin kuin juuri kolmeen. Sillä ensimmäinen oli paisunut kaksinkertaiseksi kahteen muuhun nähden ja jo kirjoittaessa odotin vain että koska tulee katkos.
Ja tajusin, että kirjan olikin tarkoitus muotoutua neljän osan ympärille. Ja aivan kuin olisin alitajuisesti alusta lähtien varautunut siihen, sillä koneeltani löytyi materiaalia osanvaihtoon (pysyköön yhtä hämäränä kuin kuulostaakin...) ja nyt tämä on ehjempi kokonaisuus kuin aikaisemmin.

Ja tänään keskeneräisen tekstin työstäminen on ollut raskasta, tänään ei ole ollut sellainen on ihanaa olla kirjailija -työpäivä, sillä kaikkea muuta. Tänään on ollut ihan vain työpäivä, jonka olen raahustanut läpi, mutta sellaista se välillä vähän on.
Eikä maailma edes kaadu siihen.

Ja tänään suljen pian koneen, siirrän itseni keittiöön ja leivon jotain lasten kanssa ja ehkä luen hieman ja olen vain ja on sauna myös ja mitä vielä.

Ja huomenna romaanikässäri lepää, sillä olen päättänyt että perjantait ovat tästä eteenpäin pyhitettyjä runoille. Luen, luen ja luen ja ehkä kirjoitan, mutta runoja. Kirjoitan ja nautin siitä että se on niin erilaista kuin tuon romaanin kanssa.
Joten runoperjantai, täältä tullaan.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat tekstit

Retkellä - Säpilän riippusilta

Vehnätön elämä.

Retkellä - Harjavalta